16.4.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

L oli Hilja B:lle 21.2.1978 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Hyvinkään KO:ssa kertonut, että hänen ottoisänsä, C:n puoliso A oli 23.12.1975 tekemässään testamentissa määrännyt, että B oli saava täysin omistusoikeuksin A:n omistamat as. oy X:n osakkeet n:ot 15030-16416, jotka oikeuttivat huoneen ja keittiökomeron käsittävän huoneiston hallintaan Hyvinkäällä. A:n kuoltua 20.11.1976 B oli ottanut huoneiston hallintaansa ja merkityttänyt itsensä osakeluetteloon osakkeiden omistajaksi. A:n jälkeen 9.2.1978 pidetyssä sittemmin lainvoiman saaneessa ositus- ja perinnönjakotoimituksessa, jossa oli merkitty po. asunto-osakkeiden arvoksi 53 100 markkaa ja kuolinpesän velaksi yhteensä 28 248 markkaa 41 penniä, puolisoiden omaisuuden erottelussa oli todettu, että A:n jäämistön velaton arvo oli ollut 64 029 markkaa 53 penniä. C:n omaisuuden säästön ollessa 16 272 markkaa 46 penniä hänelle tuli jäämistöstä suorittaa tasinkoa 23 875 markkaa 3 penniä sekä lisäksi, koska hän oli omilla varoillaan maksanut A:n po. asunto-osakkeiden hankkimista varten ottamasta 15 000 markan velasta lyhennyksinä ja korkoina ennen 20.11.1976 yhteensä 10 791 markkaa 78 penniä ja sen jälkeen yhteensä 3 133 markkaa 69 penniä ja kun tuosta velasta edelleen oli maksamatta 5 000 markkaa, jota B ei ollut suostunut ottamaan vastatakseen, vastikkeena yhteensä 18 925 markkaa 47 penniä. Edelleen oli L:n lakiosan laskettu vastaavan 10 614 markkaa 51 penniä. B:lle määrätyn erikoisjälkisäädöksen johdosta oli jäämistöstä annettu C:lle omaisuutta ainoastaan 39 087 markan 94 pennin arvosta hänelle tasinkona ja vastikkeena annettavien 42 800 markan 50 pennin asemasta, minkä lisäksi C oli ottanut vastatakseen edellä mainitun 5 000 markan velan maksamisesta. Koska L oli sitoutunut suorittamaan C:lle tältä puuttuvan osuuden 3 712 markkaa 56 penniä ja kun L:n 10 614 markan 51 pennin määräinen lakiosa oli jäänyt suorittamatta, L, joka 28.1.1977 oli ilmoittanut B:lle katsovansa testamentin loukkaavan hänen oikeuttaan lakiosaan, oli vaatinut, että testamentti julistettaisiin tehottomaksi siltä osin kuin se loukkasi C:n avio-oikeutta ja L:n lakiosaa ja että B velvoitettaisiin joko luovuttamaan puheena olevat osakkeet kuolinpesälle ja häädön uhalla muuttamaan mainitusta huoneistosta tai suorittamaan L:lle yhteensä 14 327 markkaa 7 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä.

B oli vastustanut kannetta ja puolestaan L:lle 21.4.1978 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla vaatinut, paitsi muuta, että, koska hän oli kesäkuun alusta 1972 alkaen 20.11.1976 saakka palkatta hoitanut A:n taloutta ja kun testamentti oli katsottava tehdyksi tarkoituksella korvata hänen A:n hyväksi tekemänsä työ, B:n oikeus työstä suoritettavaan vastikkeeseen vahvistettaisiin.

L:n vastustettua B:n kannetta KO, otettuaan kanteet yhdessä käsiteltäväkseen, p. 12.6.1978 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 23.12.1975 tekemässään testamentissa määrännyt, että 1.6.1972 alkaen häntä hoitanut ja pääasiallisesti yhdessä hänen kanssaan asunut B oli saava täydellä omistusoikeudella A:n omistamat po. osakkeet, jotka oikeuttivat yhden huoneen ja keittokomeron käsittävän huoneiston hallintaan Hyvinkäällä. B:n tuli kuitenkin huolehtia vastikkeetta A:n hoidosta tämän kuolemaan saakka ja huolehtia pesän varoilla A:n hautaamisesta. A:n kuoltua 20.11.1976 oli hänen jälkeensä toimitettu perunkirjoitus 11.1.1977 ja A:n ottotytär L oli 28.1.1977 ilmoittanut B:lle sanotun testamentin loukkaavan L:n oikeutta lakiosaan. 9.2.1978 toimitetussa lainvoiman saaneessa osituksessa ja perinnönjaossa A:n pesän osakkaat leski C ja ottotytär L, todeten, että B oli ottanut asunnon, jonka hallintaan ko. osakkeet oikeuttivat, hallintaansa ja merkinnyt itsensä noiden osakkeiden omistajaksi yhtiön osakeluetteloon, olivat päätyneet siihen lopputulokseen, että vainajan varat jakohetkellä olivat, kun mainittujen osakkeiden arvoksi oli merkitty niihin kohdistuva laina huomioiden 32 351,29 markkaa, 92 274,94 markkaa ja velat 28 248,41 markkaa ja säästö niin ollen 64 029,53 markkaa. Kun C:n omaisuuden säästö oli 16 272,46 markkaa, oli C:lle tuleva tasinko puolet edellä mainitusta säästöjen erotuksesta eli 23 875,03 markkaa, minkä lisäksi leskellä oli saatavaa 13 925,47 markkaa kyseisiä osakkeita koskevan velan hoitokuluista ja vielä lisäksi 5 000 markkaa velan loppuosaa varten, joten C:lle oli kaikkiaan tuleva 42 800,50 markkaa, L:n osuudeksi jäisi kaikkien edellä mainittujen muutosten jälkeen 21 229,03 markkaa, josta lakiosa oli 10 614,51 markkaa. Vielä oli sovittu, että C saa pesästä oman omaisuutensa sekä vainajan omaisuutta yhteensä 39 087,94 markan arvosta, joten hänen saatavakseen jää vielä kyseisten summien erotus 3 712,56 markkaa, jonka L suorittaa hänelle saaden itse oikeuden periä sanotun määrän B:ltä. Lisäksi L perii lakiosastaan puuttuvan määrän yli 10 524,51 markkaa B:ltä.

Mitä tuli esitettyyn vastakanteeseen, KO oli lausunut selvitetyksi, että B oli hoitanut A:ta 1.6.1972 alkaen, josta hänelle oli korvaukseksi katsottava tarkoitetun aikaisemmin mainitulla testamentilla annetut osakkeet. Sitä vastoin KO oli katsonut jääneen näyttämättä, että C olisi omilla varoillaan suorittanut kuolinpesälle tai A:lle kuuluneita maksuja.

Vielä oli katsottava, että B ottamalla sanotut osakkeet haltuunsa oli pannut täytäntöön erityisjälkisäädöksen ennen kuin ositus oli suoritettu ja siten loukannut L:n oikeutta lakiosaan. Koska kuitenkin ko. osakkeet oli katsottava annetuksi korvaukseksi siitä, että B oli hoitanut A:ta korvauksetta, KO oli hylännyt L:n kanteen kokonaisuudessaan. Helsingin HO, jonka tutkittavaksi L oli saattanut jutun, t. 10.9.1980 oli tutkinut sen; ja koska oli näytetty A:n tehneen po. testamentin B:n hyväksi korvaukseksi tehdyistä työstä ja palveluksista, eikä ollut katsottava B:n joutuneen L:lle vastuuseen siitä, mitä L oli osituksessa sitoutunut C:lle maksamaan, HO oli jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Pyytäen valituslupaa L haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B antoi hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.